Dagbok
Näkymiä näkymättömästä, 1.3.2021

Kun kirjoittelee PERUTTU –ilmoituksia seurakunnan kalenteriin, kun kuulee naapurin rouvan isän kuolemasta, kun pitää miettiä ketä saa tavata, kun täytyy muistaa maskien hankinta ja niiden käyttäminen, kun pitää toimia yllättäen etä-kokouksen järjestäjänä, kun pitää pohtia saadaanko tyttären yo-juhlia järjestää, kun joutuu kuulemaan päivittäisistä tartuntaluvuista, kun ei voi mennä elokuviin, konserttiin, ravintolaan tai uimahalliin, kun pitää muistaa käsidesit jne. jne., niin täytyy sanoa, että hyvin paljon kaikkeen vaikuttaa tämä tilanteemme.

Mutta on tässä kuitenkin selvitty aika hyvin: en kuulu riskiryhmään, en pelkää kuolemaa, olen luonteeltani introvertti, jolloin toisten seuraa ei kaipaa niin paljon kuin joku toinen. Elämä on rauhoittunut, kun ei tarvitse niin paljon lähteä ja tulla koko ajan. Ja kunnon talvi on tarjonnut hiihtäjälle kunnon kohotusta, elämyksiä ja mielen virkeyttä. Joten edelleen on jäänyt voimavaroja esimerkiksi siihen, että osoittaa myötätuntoa niille, jotka ovat joutuneet kärsimään enemmän.

Eräs herra pari tuhatta vuotta sitten kirjoitti: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa” (Fil. 4:13). Ja sanoipa niinkin, että ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (Room. 8:28). Jumala on siis voimien antaja ja hän kaikkivaltiudessaan kykenee käyttämään kokemuksia niin, että niillä lopulta voi olla hyvä vaikutus. Ja empatiaakaan ei varmasti Häneltä puutu, ”koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr. 2:18). Eli se mikä sattuu meihin, sattuu myös Kristukseen. Hän kärsii yhdessä meidän kanssamme.

Jospa nämä näkymät avautuisivat entistä paremmin myös tänä kummallisena aikana. Jos näin pääsee käymään, niin silloin huomaa, että eihän tässä ole lopulta ole mitään hätää. Kyllä meistä pidetään huolta. Varmasti paljon enemmän, kuin mitä itsekään tajuaa.

 
Pieni talo preerialla, 20.11.2020

Ylen Areenasta on katsottavissa Pieni talo preerialla –sarjan kaikki (yli 200!) jaksoa. Laura Ingalls Wilderin kirjoihin perustuvaa sarjaa Ingallsin perheen vaiheista, pienessä Walnut Groven kylässä 1800-luvun lopun Minnesotassa, esitettiin Suomessa 1970-luvun loppupuolelta alkaen. Sarjan katseleminen lienee siis jonkinlainen sukupolvi-kokemus, ainakin joissakin piireissä.

Tokihan sarja on aikansa tuote, mutta sellaisena raikas tuulahdus menneistä ajoista. Uudisraivaajaperheen elämä ei ole monestikaan helppoa, mutta eteenpäin kantavat ajattomat arvot: toisista huolehtiminen, usko Jumalaan, yritteliäisyys, perhekeskeisyys, toivo, rakkaus.. Tätini, eläkkeellä oleva luokanopettaja, sanoikin aikanaan, että kyseinen sarja on parasta uskonnon opetusta!

Eri-ikäisenä näkee erilaisia asioita. Erityisesti näin keski-ikäisenä isänä olen ihaillut sitä, miten Charles-isä osaa hyvin kuunnella lapsiaan. Hän osaa yleensä sanoa ne oikeat, lohduttavat ja rohkaisevat sanat. Niin että näiden keskustelujen jälkeen lasten elämä näyttäytyy taas aiempaa toiveikkaampana.

Jos jollakin on siis joutilasta aikaa, niin omasta puolestani voin siis suositella tämän sarjan katsomista. Sen äärellä ei tarvitse pelätä tulevansa kyllästetyksi seksillä tai väkivallalla (vaikka onkin K7!). Sarjan hyvänsuopaisuus saa suun hymyyn ja monesti sydämenkin lämpimäksi.

Senast uppdaterad 2021-04-03 06:53
 
Kaasua tankkiin, 14.2.2020

Kun auton vaihto tuli ajankohtaiseksi – lue: miehelle iski autokuume – niin päädyttiin perheessämme hankkimaan kaasulla kulkeva auto. Biokaasua käytettäessä biojätteistä tuleva energia valjastetaan auton liikuttamiseen. Näin hiilidioksidipäästöt eivät lisäänny, koska biojätteet olisivat hajotessaan joka tapauksessa tuottaneet samat päästöt ilmakehään. Biokaasua käytettäessä ollaan siis osa luonnon kiertokulkua, ilman että syntyy ylimääräisiä päästöjä.

Maailma ei vielä pelastu siitä, että yksi yli seitsemästä miljardista maapallon asukkaasta päättää ajaa ekologisemmin (ja samalla myös bensaa tai dieseliä edullisemmin). Mutta on se kuitenkin yksi pieni teko oikeaan suuntaan.

Toki on niin, että tällä hetkellä Suomessa kovin moni ei vielä voisi ajaa kaasulla, koska tankkauspaikkoja on niin harvassa. Mutta hallitus on aikonut lisätä tankkauspisteiden verkostoa. Ei hullumpi idea näin tuottaa lisää työpaikkoja Suomeen, kun ihmiset voisivat samalla ajaa ympäristöystävällisemmin.

Ympäristön huomioiminen on kristillinen ratkaisu: onhan tehtävämme viljellä ja varjella. Lisäksi mukana on lähimmäisen rakkauden näkökulma: pitäähän meidän koittaa jättää maapallo elinkelpoiseksi myös tuleville polville. Tutkimusten mukaan erityisesti nuoriso kärsii ilmastoahdistuksesta. Jos omalta pieneltä osin sitä voi olla lievittämässä, niin miksi en niin tekisi?!

 
Juutalainen, muslimi ja kristitty kohtasivat, v. 2019

Olin mukana Tuusulan lukion järjestämässä uskontokeskustelussa. Mukana olivat juutalainen rabbi, islamilainen imaami, uskonnonfilosofi puheenjohtajana ja allekirjoittanut, kristitty pappi. Yleisönä oli lähinnä lukiolaisia, mutta myös muutamia muita, kyseessä siis avoin tilaisuus. Kukin kertoi uskonnostaan 15 minuuttia. Yleisö sai esittää kysymyksiä kullekin osallistujalle ja lopussa oli yleiskeskustelu.

Keskustelu oli luonteeltaan kohtelias ja kysymykset vaihtelivat käytännön kysymyksistä syvällisempiin. Opin muun muassa, että älypuhelimeen on olemassa sovellus, joka kertoo missä suunnassa on Mekka, jotta muslimi osaa rukoilla oikeaan suuntaan. Imaami sanoutui irti islamin nimissä tehdyistä terroriteoista. Ja hän kertoi myös, että ihmisellä ei voi olla varmuutta pelastuksesta, ennen kuin Allah sen päättää viimeisellä tuomiolla. Juutalainen mies pitää kipaa päässä ihan tavallisten pinnien avulla. Juutalaista ohjaa yli 600 säännöksen kokoelma. Koska ihminen itse ei tiedä mikä hänelle on hyväksi, niin on tällaiset säännöt ovat tarpeen. Juutalaisuus ei pyri rabbin mukaan olemaan käännyttävä uskonto.

Omassa osuudessani kerroin lyhyesti kristinuskon synnystä ja uskostamme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen näkökulmasta. Sain vastata esitettyihin kysymyksiin mm. niin, että syntien anteeksiantamus tarkoittaa tosiaankin sitä, että saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Se itsessään ei ole sidottu kirkon jäsenyyteen, vaikka jäsenmaksun maksajia tietysti tarvitsemme, jotta kirkon toiminta voisi pyöriä. Myös sitä koetin avata, että kristinuskon mukaan ihmisen yhteys Jumalaan voi olla hyvin läheinen, mutta että tarvitsemme myös yhteyttä toisiin ihmisiin. En osannut vastata miksi papeilla on mustat vaatteet, pitäisi varmaan googlettaa.

Luulen ymmärtäneeni jotakin vähän enemmän mikä on tällaisten keskustelujen merkitys. Niitähän käydään paljon suuremmassa mittakaavassa ympäri maailmaa koko ajan. Toinen ihminen ei ole läheskään niin ”mörkö”, kun on saanut vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan. Mietin myös, että kuinka paljon lopulta ihminen voi valita uskontonsa. Siihenhän vaikuttaa hyvin paljon se mihin maahan ja kulttuuriin on syntynyt. Toki tietysti mm. lähetystyö muuttaa asetelmia.

Niin kuin tiedetään, kysymys Jeesuksesta erottaa kristinuskon näistä kahdesta muusta yksijumalaisesta uskonnosta. Me uskomme, että Jeesus on hoitanut asiamme kuntoon Jumalan kanssa. Siksi meillä ei ainakaan pitäisi korostua se mitä me teemme, vaan mitä Jumala on tehnyt puolestamme. Jotenkin keskustelun jälkeen jäi mieleen elämään tämä Jeremian ennustus, jonka me kristittyinä liitämme nimenomaan Jeesuksen kautta tehtyyn uuteen liittoon. Tätähän on hyvä ajatella vaikka nyt, kun helluntai, Pyhän Hengen juhla, on kohta edessä:

”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin kukaan ei enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ´Oppikaa tuntemaan Herra!´ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.” Jer. 31:33-34

 
Matti ja Olli ovat poissa, 18.2.2019

Lyhyen ajan sisällä tapahtui kahden tunnetun suomalaisen elämän päättyminen. Yhteistä Matti Nykäsen ja Olli Lindholmin kuolemissa oli se, että molemmat olivat vasta keski-iässä – Matti 55v. ja Olli 54v. - ja se, että molempien lähtö tapahtui yllättäen.

”Hautajaisten asiantuntijana” sellainen huomio, että kun tavallisten tallaajien muistelu tapahtuu yleensä sukulaisten ja ystävien parissa muistotilaisuudessa, niin julkisuuden henkilöitä muistellaan laajasti mediassa. Suurin piirtein saman ikäluokan ihmisenä olen itsekin seurannut uutisia molempien vaiheista vuosikymmenien ajan.

Matti Nykäsen näyttävä ”sisääntulo” oli Oslon MM-kisoissa v. 1982 voitettu maailmanmestaruus. Nuorukainen sukelsi sumun läpi ja kommentoi myöhemmin: ”Mitään ei nähnyt, alas tömähtäessä vain tiesi, että on maassa”. Matin vertaansa vailla olleen urheilu-uran ohella hänestä on jäänyt mieleen yleiseen kielenkäyttöön tulleet sutkaukset ja tietty urheilu-uran jälkeiset kohuotsikot.

Olli Lindholmin ja Yö-yhtyeen musiikissa on hyvin monipuolisesti kuvattu ihmisen elämää, ja usein juuri melankolisin sävyin. Siihenkö on suomalaisena sitten helppo samaistua? Mattia en nähnyt livenä, mutta yhdessä Yö-yhtyeen konsertissa tuli käytyä. Musiikin lisäksi visuaalisuuteen oli selvästi kiinnitetty huomiota: mm. viulistit olivat pukeutuneet valkoisiin asuihin. Joku luonnehtikin Lindholmia tiukaksi viihdeformaatin vartijaksi. Viime ajoilta on jäänyt mieleen tuomarointi The voice of Finland –ohjelmassa.

Elämä on hauras, kukaan ei tiedä edeltä viimeistä hetkeään. Ihmisten muistelemisen rinnalla on tarpeen muistella Vapahtajamme viimeisiä vaiheita: kuinka hän ristillä sovitti syntimme ja ”sukelsi” läpi kuoleman, taivaan Isän luo kirkkauteen. Sinne hän sanoi menevänsä edeltä valmistamaan meillekin asuinpaikkoja. Siinä uskossa ja toivossa on hyvä elää ja kuolla.

Senast uppdaterad 2021-04-03 07:04
 
<< Första < Föregående 1 2 3 Nästa > Sista >>

Sida 1 av 3
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)