Ylösnousseen todistajia 11.4.2021

Lukittujen ovien takana tapahtui merkillisiä asioita. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen. Näin avattiin uusi sivu ihmiskunnan historiassa: evankeliumin tapahtumat olivat alkusoittoa sille mitä myöhemmin oli tulossa. Tämän kohtaamisen jälkeen sukupolvesta toiseen lukuisat ihmiset ovat vakuuttuneet samasta asiasta: Jeesus ei tosiaankaan jäänyt hautaan, vaan hän nousi ylös!

Ylös nousseen Jeesuksen mukana syntyi kristinusko. Ei olisi mieltä seurata kuollutta ja uskoa tavalliseen kuolevaiseen. Ihmiskunnan historiassa on kyllä ollut suurmiehiä ja –naisia, joiden ajatukset tai teot ovat jääneet elämään. Mutta kenestäkään toisesta ei väitetä kuten Jeesuksesta, että hän olisi ruumiillisena persoonana jäänyt elämään ja vaikuttamaan keskellämme. Siksi puhe ylös nousseesta Jeesuksesta jakaa ihmiset: siihen joko uskotaan tai sitten se on torjuttava mielettömyytenä. Mutta jokin kanta siihen on otettava, puolesta tai vastaan.

Juuri pääsiäisenä julkaistiin tutkimus, jossa selvitettiin suomalaisten uskonnollisuutta. Esimerkiksi usko Jeesuksen ylösnousemukseen on vähentynyt voimakkaasti. Vielä vuonna 2003 suomalaisista 62 prosenttia kertoi uskovansa Jeesuksen nousseen kuolleista, kun vuonna 2019 enää 32 prosenttia kertoi uskovansa tähän vakaasti tai ainakin pitävänsä sitä todennäköisenä.

Yllätys löytyi kuitenkin nuorista miehistä: 15–29-vuotiaista miehistä 14 prosenttia uskoi Jeesuksen ylösnousemukseen vuonna 2011. Vuonna 2015 ylösnousemukseen uskovia nuoria miehiä oli 24 prosenttia ja vuonna 2019 jo 30 prosenttia. Hienoa, että edes jossakin ihmisryhmässä usko on lisääntynyt!

Opetuslapset saivat Jeesukselta tehtävän: saarnata hänen nimessään parannusta ja syntien anteeksiantamista. Siinä oli tehtävän ydin. Sen jälkeen käytiin kirkon historiassa keskusteluja mitä se kristillinen usko on, mitä siihen kuuluu. Silloin luotiin mm. apostolinen uskontunnustus, joka tänäänkin kirkossa luetaan. Ja monet teologit ovat kirjoittaneet paksuja opuksia siitä mitä kristillinen usko pitää sisällään.

Mutta jos mennään ihan ytimeen, mistä uskossa on kysymys, niin se on uskoa persoonaan, Jeesukseen Kristukseen. Ja se on ennen kaikkea suhde. Opetuslapset saivat keskustella Jeesuksen kanssa. He saivat kohdata Jeesuksen. Kaikki hyvä kristillinen opetus antaa puitteet ja kehykset: näissä raameissa me uskotaan. Mutta pohjimmiltaan kristillinen usko ei ole uskoa johonkin aatteisiin tai oppeihin, vaan se on elävää suhdetta kolmiyhteisen Jumalan kanssa.

Ja tämä suhde ja usko avautuu juuri sen tehtävän kautta, jonka Jeesus opetuslapsilleen antoi. Hänen nimessään saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamista. Parannus tarkoittaa kääntymystä, mielen muutosta. Se ei ole sitä, että me yrittäisimme parannella itseämme. Vaan se on sitä, että tulee Jeesuksen luokse ja pyytää häneltä syntejä anteeksi. Mielenmuutos on sitä, että ihmisen sisimmän suunta kääntyy, niin ettemme kulje Jumalasta poispäin, vaan Jumalaa kohti.

Ja siitä kumpuaa uusi elämä: saamme elää Jumalan yhteydessä, suhteessa hänen kanssaan. Näin Jeesuksen ylösnousemus tulee todeksi meidän elämässämme. Jo kasteemme tätä perään kuuluttaa ja siihen kutsuu: ”Meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:3-4) Ja myöhemmin: ”Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa.” (Room. 6:10-11)

Jeesuksen kohdatessaan opetuslapsilla olivat päällimmäisinä tunteina ilo ja ihmetteleminen. Tuossa tilanteessa sille varmasti oli paikkansa, olihan ristiinnaulitsemisen jälkeen kaikki ollut aika lailla pimeää ja murheellista. Mutta ei tämä ilo ja ihmetteleminen ole tarkoitettu vain tuon ajan opetuslapsille. Se on tarkoitettu myös meille, tämän ajan opetuslapsille. Jeesuksen ylösnousemisesta kumpuaa sellainen voitto ja voima, johon sopii vastauksena nimenomaan ilo ja ihmetteleminen. Sen myötä taivas on meille auki, uskon kautta tässä ajassa. Ja sanan lupauksen mukaan usko vaihtuu kerran näkemiseen!

Tänään on yhdessä laulettu: ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi.” Tuonne opetuslasten luokse Jeesus tuli kirjaimellisesti lukkojen läpi. Juutalaisten pelossa opetuslapset olivat kokoontuneena lukittujen ovien takana. Lukkojen läpi tuleminen kertoo siitä vallasta ja voimasta, joka Jeesukselle on annettu. Apt:ssa kerrotaan, kuinka myös Pietarille lukitut ovet avautuivat enkelien avustuksella ja hän sai kulkea vankeudesta vapauteen. Pietarille tapahtui tällainen ihme, koska hän oli Jeesuksen asialla.

Mutta oletko koskaan miettinyt mikä on tuo pilvimuuri, josta valo välähtää? (Anna-Maija Raittila ei ole enää keskuudessamme, jotta voisimme kysyä häneltä). Pilvelle annetaan Raamatussa merkitys, että sinne Jumala kätkeytyy, mutta siinä Hän on kuitenkin läsnä, ihmisten keskellä. Pilvipatsas johdatti Israelin kansaa erämaassa. Jumala puhui pilvestä kirkastusvuorella ja pilvessä Jeesus meni taivaaseen. Näin ollen meidän tilanteeseemme tuotuna, tällainen pilvi voi olla kirkko itse, sen jäsenet ja kirkossa jaettavat sakramentit.

Jumala kätkeytyy inhimilliseen ja käsin kosketeltavaan. Jokainen kristitty kantaa Jumalan salaisuutta sydämessään. Kasteeseen ja ehtoolliseen on luvattu Jumalan läsnäolo. Näin ollen lukoille voidaan antaa myös sisäinen merkitys. Ihmisen sisin voi olla lukossa. Voi tuntua siltä, että minulla ei ole yhteyttä Jumalan kanssa. Tai jokin huoli ja murhe kaatuu päälle, niin että sen alla tuntuu musertuvan. Ei näytä olevan mitään ulos pääsyä.

Silloin meitä ohjataan näiden pilvien luokse, joihin Jumala kätkee itsensä. Keskustelu toisen kristityn kanssa voi avata uusia näköaloja ja avartaa lukkiutunutta asetelmaa. Evankeliumin sanan kuuleminen toiselta kristityltä voi vapauttaa, niin että syyllisyyden tilalle tulee rauha. Ja ehtoollispöydässä jotain liikahtaa ja avautuu, kun kuulee sanat: sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Sittenkin on niin, että emme ole yksin. Iankaikkiset käsivarret kantavat meitä. Meistä pidetään huolta paljon enemmän kuin itse ymmärrämme.

”Rauha teille”. Näin sanoi Jeesus ensimmäisinä sanoina opetuslapsilleen ilmestyessään. Siihen Jeesuksen rauhaan meitä kutsutaan tänäänkin. Jeesus sanoo: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)