Kuninkaasi tulee kunniassa 10.12.2017

Puhe kohtaamispaikkamessussa 10.12.2017
Luuk. 17:20-24

Fariseukset tulivat kysymään Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. Kysymys saattoi tällä kertaa ollakin ihan asiallinen, vaikka fariseukset usein pyrkivät kysymyksillään saattamaan Jeesuksen noloon tilanteeseen. Nimittäin tuona aikana kysymys Jumalan valtakunnan tulemisesta oli päivän polttava, Jumalan valtakunnan odottaminen oli yleistä.

Vastaukseksi Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Fariseuksille osoitettuna tämä vastaus tarkoittaa sitä, että Jeesuksen mukana Jumalan valtakunta on tullut. Ja merkkejä siitä on ollut näkyvissä.

Kun Johannes Kastaja kuuli vankilassa Jeesuksen teoista, hän lähetti opetuslapsiaan kysymään, oletko sinä se luvattu Messias. Ja heille Kristus vastasi: ”Kertokaa Johannekselle mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” (Matt. 11:4-6). Mutta monet eivät vain sokeudessaan nähneet ajan merkkejä. Jeesuksen mukana Jumalan valtakunta oli murtautunut heidän keskelleen.

Tämä sanonta ”teidän keskellänne”, voidaan ymmärtää myös ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”, (näin käännettiin vuoden 1938 Raamatussa). Tämä tulkinta tarkoittaa sitä, että Jeesus itse tulee ihmisen sydämeen asumaan. ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Tämä ”sisällisesti teissä” tarkoittaa siis Jeesuksen opetuslapsia, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen ja Jumalan valtakunnan.

Nämä tulkinnat täydentävät toisiaan. Jumalan valtakunnan tulemisella on näkyviä merkkejä. Mutta samalla se on olemukseltaan ennen kaikkea sisäistä: tärkeintä on se mitä tapahtuu ihmisen sydämessä, että me otamme vastaan Jeesuksen ja hänen mukanaan Jumalan valtakunnan. Jeesus kokoaa ihmisten keskuudesta itselleen seurakunnan, jonka luona hän itse vaikuttaa Henkensä kautta. Ja näin Jumalan valtakunta tulee.

Adventin aikana puhutaan Kristuksen tulemisesta. Adventti tulee sanoista adventus Domini = Herran tuleminen. Ja Jumalan valtakunnan tuleminen ja Jeesuksen tuleminen liittyvät täysin toisiinsa. Nimittäin Jumalan valtakunta voi tulla vain sinne minne Kristuskin tulee ja missä hän vaikuttaa.

Kun Jeesus on ensin puhunut fariseuksille, niin sitten hän alkaa puhua opetuslapsilleen. ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän, mutta ette saa nähdä.”

Ihmisen Pojan päivä? Tätä on selitetty niin, että opetuslapset toivoisivat Jeesuksen olevan edelleen heidän kanssaan näkyvässä hahmossa. Mutta kun ajatellaan mitä tapahtui Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen, niin eiväthän opetuslapset jääneet haikailemaan mennyttä aikaa, vaan he toimivat Pyhän Hengen kanssa siinä hetkessä ja todella uskoivat, että Jeesus oli heidän kanssaan. Näin hän lupasi kaste- ja lähetyskäskyssään: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Eli opetuslasten ei tarvinnut haikailla menneeseen, sillä Jeesus oli heidän kanssaan juuri siinä ja nyt.

Tämä ”Ihmisen Pojan päivä” avautuu pikemminkin siitä mitä Jeesus jatkossa sanoo. Hän sanoo, että hänen tulemisensa ei tapahdu pikku ilmestymisillä sinne sun tänne, vaan hänen tulemisensa on sellainen, että kaikki ihmiset sen havaitsevat samassa silmänräpäyksessä. Jeesuksen takaisin tuleminen on kuin salaman välähdys.

Niinpä tämä ”Ihmisen Pojan päivä” on ymmärrettävä Jeesuksen takaisin tulemiseksi. Kun opetuslapset toivovat näkevänsä edes yhden Ihmisen Pojan päivän, niin se voidaan ymmärtää hartaaksi odotukseksi, joka kohdistuu Ihmisen Pojan takaisin tulemiseen. Voihan olla, että se odotus on aikojen lopulla hyvin harrasta senkin vuoksi, että maailmaa kohtaa suuret koettelemukset ennen Jeesuksen takaisin tulemista. Ja kristittyjen vainot ovat suuret ja ne ovat tätä päivää.

Ja onhan tämä lohdutuksen sana myös niille, jotka omassa yksityiselämässään kokevat vaikeutta ja raskaita taakkoja. Meille on luvattu kerran vapautus ajallisen elämän vaikeuksista, sitten kun Kristus saapuu kirkkaudessaan. Meidänkään ei tarvitse katsella menneeseen. Vaan saamme luottaa siihen, että Kristus on meidän kanssamme nyt. Ja yhdessä hänen kanssaan saamme toiveikkaasti ja luottavaisesti odottaa hänen näkyvää paluutaan kirkkaudessa.

Sekä puhuessaan fariseuksille että opetuslapsille, Jeesus varoittaa, että emme kulkisi sinne ja tänne etsimässä merkkejä Jumalan valtakunnasta. Tuona aikana se tarkoitti, että Messias ei tullut perustamaan näkyvää uutta Israelia, joka olisi vapautunut miehittäjävallan eli Rooman ikeestä. Tällaista valtakuntaa Jeesus ei tullut perustamaan. Hänen valtakuntansa oli hengellinen, näkymätön.

Mutta myöhemminkään Jeesuksen valtakunta ei tulisi sinne ja tänne. Kiihkeässä lopunajan odotuksessa ilmestyy vääriä Kristuksia ja Messiaita, joita ei pidä uskoa. He eivät tule taivaan pilvissä yhdessä enkeleiden kanssa, vaan he ovat ihmisyyteen kuuluvan rajallisuuden alaisina, he ovat tavallisia ihmisiä, puhuvat siellä ja puhuvat täällä. Ja tähän joukkoon, jota ei tule uskoa, kuuluvat myös ne, jotka väittävät tietävänsä Kristuksen takaisin tulemisen ajankohdan. Aika ajoin heitä tulee. Mutta tähän asiaan meille on yksinkertainen vastaus: vain Isä taivaassa yksin tietää milloin Jeesus tulee takaisin. Ei edes Jeesus itse tiedä sitä. Kun Isä antaa Pojalleen kehotuksen mennä, niin sitten hän tulee.

Vielä tähän loppuun: mistä me tänä aikana löydämme Jumalan valtakunnan? Siihen jo vastattiin: Jeesuksen luota. Mutta mistä se Jeesus sitten löytyy?

Kokemus opiskeluajoilta. Silloin pohdin: mihin minun oikein pitäisi mennä, kun oma uskonelämä tuntuu olevan hieman hakusessa, missä pääsen itseäni ravitsemaan. Ja silloin tein sen löydön, että ihan luterilaisessa jumalanpalveluksessahan on kaikki. Siinä on Jumalan sana, siinä on kristittyjen yhteys, siellä rukoillaan ja siellä myös jaetaan ehtoollista, Kristuksen ruumista ja verta. Oikeastaan mihinkään muualle minun ei tarvitse mennä, jos haluan löytää Kristuksen.

Jumala johdattaa ihmisiä yksilöllisesti. En tarkoita, etteikö muissakin seurakunnissa voisi löytää Kristuksen. Mutta minulle se oli tärkeä kokemus tulevaisuudenkin kannalta. Kun olin lukemassa papiksi, niin olihan tärkeää, että ymmärsin ja koin Jumalan toimivan myös luterilaisessa seurakunnassa. Se kokemus syvensi kutsumustietoisuuttani: tahdon toimia luterilaisessa seurakunnassa tämän kirkon opetuksen mukaisesti ja olla omalta osaltani vaikuttamassa, että Jumalan valtakunta voisi tulla keskellemme.

Siksi puheen lopussa haluan korostaa myös tätä tulkintaa. Kun Jeesus sanoo ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”, niin silloin voimme ajatella opetuslasten kokoontuvaa joukkoa. Kristus toimii siellä missä hänen nimessään kokoonnutaan. Siellä missä evankeliumia julistetaan, niin siellä Kristus toimii henkensä kautta.

Ja meidän tulee kyetä myös ohjaamaan ihmisiä Kristuksen ja Jumalan valtakunnan vastaanottamiseen. Siksi meitä kutsutaan rukoukseen ”tulkoon sinun valtakuntasi”, pyydämme siis, että tapahtukoon herätystä meidän lähialueillamme.

Meitä kutsutaan myös löytämään keskinäinen yhteytemme yhä syvemmin. Mehän olemme Kristuksen ruumiin jäseniä ja siksi me voimme olla välittämässä Jumalan valtakunnan aarteita toinen toisillemme. Siksi, kun tulemme yhteen, niin saamme tulla sellaisina kuin olemme. Ei pidä näytellä sen parempaa tai sen onnellisempaa kuin mitä on. Ja saamme olla heikkoja, saamme kertoa toisillemme huolemme ja murheemme, saamme odottaa toisiltamme taakkojemme kantamista. Tämä kaikki on myös Jumalan valtakunnan tulemista, että keskinäisen yhteyden kautta meille vuotaa taivaasta Jumalan omia siunauksia.

Lukuisia kertoja olen saanut kokea, että rukous- ja keskusteluyhteys on ollut jotakin todella virkistävää ja voimauttavaa. Me tarvitsemme toisiamme, paljon siunausta on kätkettynä kristittyjen yhteyteen.

Viimeksi päivitetty 16.02.2018 21:25
 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)