Jumalan kansan koti-ikävä 3.5.2020

 

Saarna 3. sunnuntaina pääsiäisestä
Evankeliumi: Joh. 17: 11-17

Jeesus rukoili ja sanoi:    ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

Onko joku joskus sanonut rukoilevansa sinun puolestasi? Minulle on joskus sanottu niin ja myös minä olen sanonut toisille, että rukoilen heidän puolestaan. Olen huomannut, että tämän sanomisella on hyvä vaikutus: ihmisestä aistii tietyn herkistymisen ja kiitollisuuden, kun hän kuulee, että hänet tällä tavalla huomataan.

Joku voi sanoa: minun puolestani kukaan ei rukoile. Tämä tuskin kuitenkaan pitää paikkaansa. Jo kasteessa rukoillaan jokaisen ihmisen puolesta. Kummit toivottavasti rukoilevat. Ja esirukoilijoita voi muutenkin olla odottamattomissa paikoissa.

Ja on varmasti yksi, joka on rukoillut ja rukoilee sinunkin puolestasi. Päivän evankeliumissa kerrottiin, kuinka Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla.” Ja tätä esirukoustehtäväänsä Jeesus jatkoi taivaaseen päästyään. Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.” Meidät siis huomataan, meille tahdotaan hyvää, meidän puolesta rukoillaan, se on iloinen sanoma! Jubilate, riemuitkaa!

Jeesus näki, että näitä esirukouksia hänen oppilaansa tarvitsivat. Tämä ajallinen elämä on Jeesuksen oppilaille tukala paikka, suorataan taistelukenttä. Täällä vaikuttaa sellaisia voimia, jotka pyrkivät saamaan meidät poispäin Jumalasta, heitteille, oman onnemme varaan. Meidän päämäärämme on taivaassa, mutta monta mutkaa on vielä matkassa, ennen kuin sinne saakka pääsemme.

Vaikka taistelu kävisi välillä kovaksikin, niin saamme muistaa ja luottaa siihen, että olemme kuitenkin voittajan puolella. Jumalan avulla me selviämme perille saakka.

Jeesuksen nimen voimalla Jumala suojelee meitä. Siellä missä epäusko yrittää saada sijaa, siellä missä kiusaukset käyvät päälle, siellä missä välinpitämättömyyden ja toivottomuuden henki valtaa alaa, siellä saamme pyytää: Herra Jeesus: auta ja pelasta. Jeesuksen nimessä on voima, joka karkottaa pahoja ajatuksia, joka antaa turvan vastustajien keskellä, joka pitää oikealla tiellä.

Tästä nimestä kiinni pitäminen johtaa Jeesuksen sanojen mukaan toiseen voimalliseen asiaan: ”Suojele heitä nimesi voimalla, jotta he olisivat yhtä.” Yhtä oleminen tarkoittaa yhteistä uskoa, yhteistä päämäärää, yhteisiä arvoja, toinen toisistamme huolen pitämistä, yhdessä rukoilemista jne. Sitä ettemme ole vihamielisiä tai välinpitämättömiä toisiamme kohtaan, vaan tuemme ja autamme, huomaamme toisten tarpeet ja koetamme vastata niihin. Tällaista yhteyttä tarvitaan erityisesti nyt korona-aikana seurakunnassa ja yhteiskunnassa kaiken kaikkiaan.

Tämä poikkeusaika on nostanut esille myös sen, että yhteyden määrää toisiin ihmisiin on vaikeampaa säädellä verrattuna normaaliaikaan. Jollekin yhteyttä on tarjolla ehkä liiankin kanssa: kun lapset käyvät etäkoulua ja vanhemmat ovat etätöissä, niin välillä voi tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle, omaa aikaa ja tilaa on liian vähän. Ja sitten toisaalta: sille ikäihmiselle, joka jo muutenkin viettää aikaa paljon yksin, niin tapaamisrajoitusten myötä yksinäisyys korostuu. Sukulaiset eivät pääse katsomaan. Tai sitten jälkipolvea ei edes ole, jolloin vähäiset kontaktit ovat entistä vähäisempiä.

Ihmisten kohtaamista ei kai oikein mikään voi korvata. Mutta haluaisin muistuttaa siitä, että kristillinen usko avaa uusia ulottuvuuksia tähänkin tilanteeseen. Meille ihmisinä ei ole annettu ainoastaan suhteita toisten ihmisten kanssa, vaan suhde myös ylöspäin, taivaalliseen Isään. Tätä suhdetta tarvitaan siellä missä yksinäisyys alkaa ahdistaa tai perhe-elämä tuntuu jo liiankin läheiseltä. Voisimmeko tämän kaiken keskellä ottaa aikaa siihen, että avaamme sisimpämme Jumalan eteen ja odotamme sieltä apua. Voisiko sieltä puhaltaa raikkaampia tuulia, jotka avartavat tilamme, antavat kestävyyttä ja toivoa.

Siis Jeesuksen nimi ja yhteys toisten kristittyjen kanssa. Jeesus avaa vielä kolmannenkin asian, joka varjelee ja auttaa opetuslapsia. Jeesus nimittäin rukoili: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.

Jumalan sanan kuuleminen ja sen harjoittaminen on aivan siellä kristittynä olemisen ytimessä. Jumalan sana antaa tietoa Jumalan todellisuudesta. Jumalan sanan kautta kaikki myös luotiin ja se on edelleen uutta luova sana. Näinä aikoina me saamme nauttia lisääntyvästä valosta ja lämmöstä. Tässä muutoksessa me näemme ja koemme sen saman, ihmeellisen Jumalan luomisvoiman, joka ihan silloin alussakin antoi elämän kaikelle.

Tässä muutoksessa on vahva vertauskuva sille mitä Jumalan sana voi saada aikaan myös ihmisen sydämessä. Se sana herättelee eloon roudassa kylmettyneen ihmissydämen. Se nostaa syyllisen ja Jumalasta vieraantuneen ihmisen Jumalan armon paisteeseen. Eikä tässä ole vielä kaikki. Vaan kristityllä on lupa odottaa, että vielä parempaa on edessäpäin.

Jumalan kansalla on koti-ikävä. Jeesus sen totesi: ”he eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu”. Meidän lopullinen kotimme ei ole tässä ajassa, vaan se on vielä edessäpäin. Meille on annettu tämä toivo, että kerran tämän ajan koronat ym. vaivat ja vastukset jäävät taakse. Taivaan kodissa on vain Jumalan kirkkaus ja läsnäolo, joka läpäisee kaiken. Sitä kohti saamme toivossa kulkea ja luottaa siihen, että Jumala varjelee meidät perille saakka.

 

Viimeksi päivitetty 03.05.2020 08:51
 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)