Anteeksiantaminen, 27.10. 2013

Saarna 23. sunn. helluntaista, Matt. 28:23-35

Isoista summista on kysymys tämän päivän evankeliumissa. Niin suurista, että pää menee pyörälle. Mutta koetetaan saada näihin jotakin tolkkua. Palvelija oli velkaa kuninkaalle 10 000 talenttia. Se on hirvittävän suuri summa. Talentti oli yhtä kuin 6000 denaaria ja denaari vastasi työmiehen päiväpalkkaa. Jos meidän yhteiskuntaan käännämme näitä summia ja ajattelemme työmiehen päiväpalkaksi esim. 100 euroa, niin kertolaskutoimituksella pääsemme siihen, että 10 000 talenttia on yhtä kuin 60 miljardia euroa.

Kuka pystyy tällaisen velan maksamaan? Kun vietämme yrittäjien kirkkopyhää, niin tätä voisi miettiä yritysten näkökulmasta, kuinka suuria summia yritysmaailmassa liikkuu?! On todettava, että parhaimminkaan menestyvällä liikeyrityksellä ei tällaiseen päästä. Siihen ei pysty suomalaiset yritysjohtajat, ei Stephen Elop Nokialta saamilla summillaan eikä kukaan muukaan. Talousuutiset  kertoi, että maailman rikkain mies on Microsoftin hallituksen puheenjohtaja Bill Gates, jonka omaisuuden arvoksi on arvioitu 53,9 miljardia, joten pikkuisen jää sekin omaisuus vajaaksi. Joten ei löydy maailmasta sellaista henkilöä, joka tuon velan pystyisi maksamaan. Ja vielä vähemmän Jeesuksen aikana kenelläkään kuninkaan palvelijalla olisi ollut tuollaista summaa.

Joten ymmärrämme palvelijan epätoivon, kun kuningas alkoi tarkastaa tilityksiään. Palvelijalla ei ollut yksinkertaisesti millä maksaa. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pyytää armoa ja lisäaikaa. Silloin kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. Tuosta vaan mies sai kaiken anteeksi. Suuri taakka oli otettu pois hänen harteiltaan ja hän lähti vapaana miehenä iloitsemaan elämästään.

Jos kertomus olisi päättynyt tähän, niin toteaisimme: loppu hyvin, kaikki hyvin, happy end. Mutta saatuaan velan anteeksi mies tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa 100 denaaria. Edelleen kertomus olisi saanut hyvän lopun, jos mies olisi armahtanut velallistaan. Mutta näin ei käynyt. Velallinen joutui vankilaan. Ja tämän seurauksena kuninkaan palvelija joutui kuninkaan eteen selittämään tekosiaan. Ja koska tämä ei ollut osoittanut armoa toiselle, joutui hän lopulta itsekin vankilaan. Eli lopputulos oli se, että kaksi miestä oli vankilassa. Käännekohta tarinaan olisi ollut se, että palvelija olisi armahtanut velallistaan, niin kuin hän itsekin tuli armahdetuksi. Jos hän olisi menetellyt näin, olisivat kaikki vapaita. Ja lisäksi heillä olisi hyvä mieli siitä, että maailma ei olekaan niin armoton paikka, vaan joskus armo saa käydä oikeudesta.

Kertomuksen tarkoitus on muistuttaa anteeksiannon tärkeydestä ja anteeksiantamattomuuden vakavuudesta. Jeesus sanoi: ”Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.”

Palvelijan velkasumma oli siis valtavan suuri, niin ettei hänellä ollut mitenkään mahdollisuutta maksaa sitä takaisin. Velkamme Jumalan edessä on siis niin suuri, ettemme koskaan voisi sitä itse maksaa takaisin. Näin kertomuksemme vie kristillisen uskomme ytimeen ja osoittaa ristille. On yksi paikka tässä maailmassa ja maailmankaikkeudessa, jossa tämä velka on maksettu pois. Se tapahtui Golgatan keskimmäisellä ristillä, jossa Jeesus kuoli syntiemme tähden. Mm. rippikoulussa muistutetaan, että ristillä tapahtui kaksi asiaa, sovitus ja lunastus. Sovitus tarkoittaa sitä, että meidät sovitettiin Jumalan kanssa, saimme syntimme anteeksi. Ja meidät myös lunastettiin, ostettiin Jumalan omiksi. Silloin maksettiin se summa, jolla meidät ostettiin sisälle Jumalan valtakuntaan. Saimme velkamme anteeksi, meistä tuli vapaita Jumalan lapsia.

Ja tämän anteeksiantamuksen on tarkoitus olla pohjavireenä, kun elämme kristittyinä, niin että meidänkin tulee antaa anteeksi meidän velallisillemme. Näin pyydämme Isä meidän –rukouksessa: anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Me emme tässä pääse pakoon Jeesuksen opetusta: jos olemme armottomia toisille ihmisille, niin ei Jumalakaan ole silloin enää armollinen meille. Toisin sanoen, samaan sydämeen ei mahdu Jumalalta vastaanotettu anteeksiantamus ja anteeksiantamattomuus toisia ihmisiä kohtaan.

Meidän kulttuurissamme on hyvänä pohjavireenä tämä sovintoon pyrkiminen. Jo lapsille opetetaan anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista. Ja näin on hyvä. Eräs Aasiassa, buddhalaisessa kulttuurissa lähetystyötä tehnyt pappi kerran kertoi, että siinä kulttuurissa ei ole tällaista anteeksiantamisen käsitettä, sellaisena kuin se meillä on. Asiat vain jäävät jotenkin ilmaan, epäsuorasti kuitataan olan kohautuksella, mutta ei selkeästi käsitellä anteeksi pyytämällä ja anteeksi antamalla. Tämä sai ajattelemaan, että on kristillisen uskon vaikutusta, että meillä opetetaan anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Näin kun kristinusko on vaikuttanut kulttuurissamme, niin se on tuonut hyviä asioita mukanaan. Niitä emme välttämättä huomaa, ennen kuin vertaamme kulttuuriamme toisiin kulttuureihin.

Onko anteeksiantaminen sitten helppoa? Varmaan riippuu asian suuruudesta. Jos joku sanoo epäystävällisen sanan, niin sen me voimme helpommin käsitellä. Mutta jos on kysymys syvemmästä, meidän persoonaamme kohdistuvasta loukkauksesta tai mitätöinnistä, niin on ymmärrettävää, että sellaisen anteeksiantaminen ei ole helppoa. Anteeksiantamisesta ei kai pitäisi tehdä sellaista taakkaa, että jos ihminen kokee vihan tunteita, niin hänellä ei niin olisi oikeus, jos on tullut loukatuksi. Anteeksiantaminen ei saisi olla myöskään keino painaa villaisella sellaisia asioita, jotka vaativat syvempää käsittelyä tai ehkä jopa terapiaa. Ihminen ei saisi oikaista anteeksiantamukseen, niin että hän ei kunnioita itseään tai rakasta itseään niin paljoa, että antaisi itsessään tilaa omalle eheytymiselleen.

Anteeksiantamisesta voi puhua teoriassa ja pappi voi siitä saarnassaan opettaa. Mutta anteeksiantamuksen voiman voi kokea vain elämällä, antamalla ja saamalla anteeksi. Sovinnosta ja anteeksiannosta viriää voima ja myönteinen perusvire ihmisten välille. Rakkauskin voi elää vain siellä missä on anteeksiantoa. Siellä missä ei ole anteeksiantoa, on eripuraa, vihaa, kostonkierrettä. Ihmiset sulkevat itsensä siltä hyvältä mitä voisivat toisille antaa ja toisilta saada. Seuraukset ovat kauhistuttavat, niin yksittäisten ihmisten kuin kansojenkin välillä.

Mutta meidät on kutsuttu tässä maailmassa Herramme mielen mukaiseen elämään ja toimintaan. Niinpä tällainen anteeksiannon mieli ja asenne kutsuu myös lähemmäksi Jumalaa. Tulee mieleen vanhan, keskiaikaisen laulun sanat: ”Siellä missä on armo ja rakkaus, siellä on myös Jumala”. Tällaista anteeksiantamuksen, sovinnon, rakkauden ja toinen toisemme kunnioittamisen ilmapiiriä Herramme tahtoo keskellämme vaikuttaa. Ja missä sellainen vallitsee, siellä on hyvä olla. Sellaisissa kodeissa, jossa tällainen ilmapiiri vallitsee, on hyvä kasvaa. Sellainen ystävyys, jossa on tilaa armollisuudelle, on valtava voimavara elämää varten.  Kaiken kaikkiaan hyvät ihmissuhteet ovat elämän rikas sisältö.

Mietitään vielä hetki yrittäjyyden näkökulmasta. Näin ulkopuoliselle yrittäjyyden maailma näyttäytyy usein melko kovana pelinä. Onko siellä armollisuudelle sijaa? Toisaalta on todettava, että velkojensa hoitaminen kuuluu osana toimivaan talousjärjestelmään. Mutta olemme valitettavasti kuulleet kertomuksia lama-ajalta, jolloin pankeilta ei herunut armoa velkavankeuteen joutuneille, vaikka kohtuullista sellainen olisi voinut olla. Näin jotkut ihmiset joutuivat jopa vuosikymmeniä kestävään kurimukseen.

Loppujen lopuksi joudumme toteamaan, että ihmisten maailmassa ei armoa valitettavasti usein tunneta. On kuitenkin yksi suhde, jossa armoa aina riittää velkaan joutuneille ihmisille. Jumalan luona me emme kuule kovia ja armottomia sanoja ja tuomioita, vaan me saamme anteeksi. Se lohduttakoon meitä ja antakoon myös voimaa tähän ajalliseen elämään. Ja löytäkäämme siis Jumalan luota armon ja anteeksiantamuksen ilmapiiriä, kun elämme toinen toistemme kanssa.

Viimeksi päivitetty 04.11.2013 13:12
 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)