Rauhan minä annan teille

Raamattutunti Jokelan kirkolla 21.10.2014

Johdanto

”Rauhan minä annan teille” on tämän Raamattutunnin nimi. Se löytyy Jeesuksen sanomana Joh. 14:27: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”.

Sulkekaa silmänne ja miettikää omasta elämästänne hetkeä, jolloin saitte kokea (suurta) rauhaa. Rauhan hetket ovat hyviä hetkiä. Jokainen kaipaa niitä. Silloin kun on sisimmässä rauha, on hyvä olla. Silloin ihminen tajuaa, että juuri tätä minä kaipaankin.

Rauhan kaipuu ja rauhan puute

Tässä Raamattutunnissa keskitytään ennen kaikkea otsikon mukaisesti Jeesuksen antamaan rauhaan. Ja nyt edellä mainituiksi tulleet asiat eivät ole millään tavalla vastakkaisia Jeesuksen antamalle rauhalle, vaikka ne eivät olisikaan sinänsä hengelliseksi ymmärrettäviä kokemuksia. Jumala välittää meistä ja tahtoo antaa rauhan sydämeemme. Silloin hän käyttää myös luotua maailmaa. Sanassa sanotaan, että Jumala antaa aurinkonsa koittaa niin hyville kuin pahoillekin. Samoin hän voi luomansa maailman kautta jakaa ihmisille rauhaansa. Suomalainen puhuu esimerkiksi mielellään kokemuksesta, että hän saunan kuistilla kesäiltana luontoa katsoessaan saattaa tajuta, että tässä täytyy olla jokin suurempi tekijä. Tai ihminen saattaa kokea hyvinkin ylimaallisena rauhana sen kun on sopu olemassa läheisten ihmisten kanssa.

Rauha on valitettavasti sellainen asia, josta saamme hetken nauttia, mutta sitten se taas lipsahtaa pois kuin juuri vedestä nostettu limainen kala käsien välistä. Rauha on jotakin, josta ei siis tahdo saada otetta. Liian harvoin se tuntuu tulevan osaksemme. Kuinka paljon kaipaisimmekaan, että se voisi olla pysyvä olotila mielessämme.

Mutta niin ei ole. Jeesus sanoo: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.” Tämä ympärillämme oleva maailma, vaikka se kätkeekin sisälle paljon Jumalan hyviä lahjoja, on myös aikamoinen rauhattomuuden ja levottomuuden lähde.

Huumeita, epärehellisyyttä, väkivaltaa, prostituutiota, hyväksikäyttöä > tätä on ihmisten luoma maailma. Kun Jumala loi maailman alun perin hyväksi, niin ihminen on tuonut siihen paljon pahaa. Tämä maailman pahuus aiheuttaa masentumista ja levottomuutta. Maailmassa asiat eivät ole tasapainossa ja järjestyksessä. Hyvyys ja oikeudenmukaisuus ei toteudu. Jumalasta vieraantunut maailma tarjoaa myös sellaisen elämän mallin, joka ei tuo ihmiselle sisäistä rauhaa. Esimerkiksi nautintokeskeisyydessä tai puhtaaksi viljellyssä itsensä toteuttamisessa ihminen vain kertaa omaa rauhattomuuttaan. Ja sitten omassa elämässämme on paljonkin levottomuutta ja rauhattomuutta aiheuttavia asioita. Palataan niihin myöhemmin, mitä ne ovat ja mitä niille voi tehdä.

Nyt on piirretty jotakin siitä todellisuudesta, mikä aiheuttaa rauhattomuutta ja levottomuutta. Nämä aiheuttajat ovat kuin rannaton meri, niitä riittää. Rauhattomuuden aiheuttajana ovat myös oma langennut luonto ja sielunvihollisen metkut, mutta niistä lisää myöhemmin.

Rauha Vanhassa testamentissa

Juutalaiset tervehtivät toisiaan sanomalla ”Shalom”, mikä tarkoittaa ”rauhaa”. Suomessa myös ainakin helluntailaisilla olen tavannut myös sitä, että he tervehtivät sanomalla ”rauhaa”.

Pikaisella haulla kävi ilmi, että rauha-sana johdannaisineen mainitaan v. 1992 Raamatussa yhteensä 354 kertaa, joista VT 252 ja UT 102 kertaa.

Heprean sanan ”shalom” perusmerkitys on ”eheys” ja ”terveys”. Sillä on Raamatussa myös merkityksiä ”vahingoittumaton” ja ”vammaton”. Vanhassa testamentissa tälle sanalle on merkityksiä laajasti: ei ole sotaa, hyvinvointi, menestys, onni, turvallisuus, vaarattomuus, huolettomuus, pelastus, voitto..

Rauha on seurausta oikeasta jumalasuhteesta. Se on sopusointuinen olotila, joka vallitsee Israelissa, kun yhteys Jumalaan on kunnossa. Sitähän toivotetaan Herran siunauksessakin: ”.. ja antakoon teille rauhan”. Jumalan siunaus näyttäytyy siis rauhana.

”Rauhassa minä menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.” Ps. 4:9

”Shalom” kuvaa myös tulevan ajan pelastuksen olotilaa. Se on keskeinen käsite puhuttaessa paratiisillisen tilan palaamisesta, jolloin kaikki parannetaan ja kaikki tulee jälleen ehyeksi. Sana ”shalom” tarkoittaa siis rauhantilaa – uuden luomakunnan normaalitilaa. Eli silloin kun koemme rauhaa Jumalan luona, se ennakoi tulevaa maailmaa.

Vanhassa testamentissa viitataan siis eteenpäin. Esim. Jes. 9:5,ennustus tulevasta Messiaasta: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas”. Jes. 53 puhuu Herran kärsivästä palvelijasta, joka ”kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”.

Jeesuksen antama rauha

Näin siis VT viittaa eteenpäin, siihen rauhaan, joka Jeesuksen mukaan on murtautunut tähän maailmaan. Maailma ei voi antaa rauhaa, mutta meillä on toivoa, ihmiskunnalla on toivoa näissä Jeesuksen sanoissa: ”Minä jätän teille rauhan”. On olemassa hyvä paikka, jossa levoton mieli rauhoittuu, jossa sydän voi saada levon. Se on Jeesuksen luona.

Seuraavaksi: Miten Jeesus on saanut aikaan sen, että hän voi antaa rauhaansa ihmisille? Ja toiseksi: mitä se Jeesuksen antama rauha on ja kuinka me voimme päästä siitä osallisiksi?

Kol. 1:12-20

”Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.”

Tämä Raamatunkohta puhuu siitä, että luotu maailma ja Kristus kuuluvat yhteen siinä mielessä, että kaikki on luotu Kristuksessa. Näin ollen vain hän saattoi jälleen liittää yhteen Jumalasta vieraantuneen maailman Luojansa kanssa. Ristissä tapahtui sovituksen ja rauhan aikaan saaminen. Nyt elämme aikaa, jolloin Kristus tahtoo enemmän kuin mitään muuta, jakaa rauhaansa ihmiskunnalle. (Kristus-patsas Rio de Janeirossa)

Tätä Jumalan Jeesuksen kautta tulevaa rauhaa ennakoivat jo enkelit jouluna: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14). Ensimmäinen asia, jonka ylösnoussut Jeesus sanoi opetuslapsilleen, oli ”Rauha teille!” (Joh. 20:19) Nyt kun Jeesus on saanut rauhan aikaiseksi, hän kutsuu meitä vastaanottamaan rauhaansa ja se siis tapahtuu Jeesuksen luokse tulemalla. Hänessä on rauha.

Mitä se rauha käytännössä on? Rauha on ennen kaikkea kokemuksen asia. Joskus vain tulee sellainen seesteinen ja kirkas hetki, että sanan äärellä tai rukouksessa huolet pyyhkiytyvät pois ja tulee ylimaallinen rauhan tunne. Tuota kohtaa, jossa Jeesus lupasi jättää opetuslapsilleen rauhan, edeltää lupaus Pyhästä Hengestä: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26). Eli Pyhä Henki vaikuttaa meidän hengessämme, niin että koemme rauhaa.

Rauha syntien anteeksi saamisessa

Tämä Jeesuksen antama rauha nousee ensinnäkin siitä, että uskoo olevansa sovitettu Jumalan kanssa: ”Jumala näki hyväksi.. hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” Me olemme maan päällä ja me olemme tämän sanan perusteella sovitetut Jumalan kanssa, joka on taivaissa. Jeesuksen uhri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on täydellinen uhri, johon ei saa eikä tarvitse lisätä mitään. Se on täytetty! ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (1.Kor 5:21). ”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut itsensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta.” (Hepr. 10:20)

Evankeliumia kutsutaankin rauhan evankeliumiksi. ”Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä”, Ef. 2:17. ”Sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia”, Ef 6:15. ”Jumala lähetti.. sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut.”, Apt. 10:36.

Koonti: Jumala teki rauhan Kristuksen ristillä, Kol. 1:20. Kristuksen työ toi rauhan, Jes. 53:5, sovituksen kautta. Jumalan sana julistaa rauhan evankeliumissa, Apt. 10:36. Ja Jumalan lapset omistavat rauhan uskossa, Room. 15:13.

Virsi 265 (tauko)

Rauha huolien ja murheiden keskellä

Toiseksi, vaikka uskoisimmekin olevamme sovitettuja, niin elämä tuo meille monenlaisia murheita ja huolia, joista johtuen helposti menetämme rauhamme. Silloin on paikallaan katsoa Jumalan sanasta, mitä hän kehottaa huolien kanssa tekemään: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:6-7)

Meillä on erilaisia huolia, pienemmillä ja suuremmilla. Herramme tahtoisi, että oppisimme elämässämme sellaisen läksyn, että aina tulisimme asioittemme kanssa hänen luokseen. Jeesus, minua huolestuttaa se, että saanko kavereita koulussa. Minua huolestuttaa se, että miten pärjään kokeissa tai millaisen todistuksen saan. Aikuisilla on omanlaisensa huolet. Miten lapset pärjäävät? Miten talon putkiremontti onnistuu? Mitä minulle tapahtuu, jos sairastun? Huolenaiheitten syyt ovat loputtomia, mutta niitä kaikkia koskee Fil. 4. luvun lupaus, että jos kerromme asiamme Jumalalle, niin hänen rauhansa varjelee meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Eli mennään Jeesuksen luokse ja kerrotaan hänelle huolemme. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö Jeesus odottaisi, että kerromme sen hänelle. Koska Jumala rakastaa meitä, niin häntä kiinnostavat elämämme pienimmätkin yksityiskohdat.

(Telkkarissa tuli viime viikolla ohjelma, jossa haastateltiin Arja-tätiä, joka piti televisiossa Tenavatuokio-nimistä ohjelmaa. (Peili: näen Urpon, Pertin, Kaarinan, Mirjan.. ) Haastattelussa hän kertoi tulleensa uskoon. Siinä hän kertoi keskeisen asian uskovan elämässä: vaikka mitä tapahtuisi, niin aina säilyy tuntu, että tästä selvitään. Näin hän lausui todeksi sen mitä Jeesus sanoi Joh. 16:33: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman”. Meidän Herramme on olosuhteiden herra.)

Rauha kilvoitellessa syntiä ja sielunvihollista vastaan

Raamatun todellisuuden mukaan on maailman lisäksi kaksi tahoa, jotka pyrkivät horjuttamaan rauhaamme Kristuksessa. Ensimmäinen on oma syntinen luontomme: ”Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte” (Gal. 5:17) Lihan tekoina luetellaan siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, riidat, kiihkoilu, kiukku… Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Meitä kutsutaan kilvoitukseen sanan, rukouksen ja Hengen avulla tekemään tyhjäksi syntisen luonnon ja sen teot. Tämä on sitä kasteensa harjoittamista. Kasteessa meidät ristiinnaulittiin yhdessä Kristuksen kanssa ja hänen kanssaan myös nousimme ylös. Eli risti on tuonut rauhan myös siinä merkityksessä, että vanha luontomme, joka rauhattomuutta aiheuttaa, on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa. Omassa kilvoituksessamme me Jeesuksen luokse tullessa, tulemme myös aina kuolettamaan vanhan ihmisemme. Jeesuksella on voima kuolettaa se aina uudestaan, kun se pyrkii nostamaan päätään. Lihan teot johtavat rauhattomuuteen ja syyllisyyteen, mutta Hengen tien valitseminen johtaa rakkauden ja rauhan tekoihin: ”Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta” (Gal. 5:25)

Sitten on myös taistelu sielunvihollista vastaan, joka ”kulkee ympäriinsä kuin kiljuva jalopeura ja etsii kenet voisi niellä” (1.Piet. 5:8). Ja meille annettu kehotus on: ”Vastustakaa häntä, uskossa lujina!” Sielunvihollinen vastustaa sitä kaikkea hyvää mitä Jumala tahtoisi antaa meille Kristuksessa, niin myös hänen antamaansa rauhaa. Sielunvihollista tulee vastustaa niin kuin Herrammekin teki, Jumalan sanaan tukeutumalla. Ehkä lihan aiheuttaman ja sielunvihollisen aiheuttaman rauhattomuuden ero on joskus kuin veteen piirretty viiva. Mutta oman kokemukseni mukaan sielunvihollinen iskee juuri sinne missä ei ole sitä Jumalan aikaansaamaa eheyttä ja tasapainoa.

Rauhan ”vaatiminen” ja ”väärä rauha”?

Edesmennyt anoppini kertoi Porin herätyksistä 60-luvulla, jossa peräänkuulutettiin, että ihmisen on löydettävä rauha itsestään, jotta voisi ajatella olevansa oikeasta uskossa. On totta, että Raamattu kehottaa tutkimaan itseään, että onko sydämemme oikea Jumalan edessä: ”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne?” Gal. 13:6

Ei katsota itseemme, vaan Kristukseen. Me emme ole itsemme pelastajia, vaan Kristus on meidän pelastajamme. Hän on meidän rauhamme ja sieltä se rauha tulee meidänkin luoksemme. ”Rauhan tyven, puhdas ilma, Jeesuksesta virtailee” (virsi 105:

Toinen näkökulma on kysymys väärästä rauhasta. Jo vanhassa testamentissa tunnettiin tällainen tilanne. ”Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa. Huolettomasti he parantelevat minun kansani vammoja. He sanovat: ”Nyt on rauha, kaikki hyvin! Vaikka rauhaa ei ole” (Jer. 6:13-14) Tässä puhutaan tilanteesta, jossa kansa ei ole tehnyt parannusta synneistään ja silti papit ja profeetat koettavat vakuuttaa, että asiat ovat kunnossa.

Sama tilanne voi olla tänäkin päivänä. Edelleen on olemassa totta Jeesuksen sana, ettei kukaan pääse muuten Isän luokse kuin Jeesuksen kautta. Usko Jeesukseen tuo syntien anteeksiantamisen ja rauhan, mutta väärää rauhaa on ajatella omistavansa rauhan ja uskotella, että asiat Jumalan kanssa ovat kunnossa, mikäli tätä uskonsuhdetta Jeesukseen ei ole olemassa.

”Rauha-missio”

Rauhan olisi sitten Jumalan suunnitelmissa tarkoitus ulottua sisäisenä ja ulkoisena kokemuksena myös ihmissuhteisiimme: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18)

Rauhaa tulee siis etsiä Kristuksen luota ja sitä rauhaa tulee kylvää siihen lähipiiriin, jossa elämme ja vaikutamme. ”Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa!” Ps. 34:15

Rauhan lähteenä on siis anteeksiantamus: pyydämme ja annamme anteeksi. Sovimme, jos on jotakin sovittavaa. Seurakunta on ennen kaikkea paikka, jossa Kristuksen aikaansaaman rauhan tulisi vaikuttaa: ”Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys”,Ef. 4:3.

Ja se olisi todistuksena myös ympäröivälle maailmalle, että rauha ja rakkaus vallitsee seurakunnan keskellä: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”, Joh. 13:35.

Maailmanrauhan puolesta emme voi pieninä ihmisinä paljon tehdä, mutta aina voimme rukoilla Jumalaa. Hänellä on koko maailma kädessään ja hän voi vaikuttaa antamalla rauhaan pyrkivää mieltä niille, joilla on valta päättää sotatoimien aloittamisesta ja niiden lopettamisesta.

Lopuksi: Fransiskus Assisilaisen rukous

Jumalani, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
...missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
...missä epäsopua, loisin yksimielisyyden,
...missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
...missä epäilystä, auttaisin uskoon,
...missä epätoivoa, nostaisin luottamuksen,
...missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
...missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen,
niin että oi Mestari,
en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta
kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärrystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.


Virsi 589

Viimeksi päivitetty 30.10.2014 13:28
 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)