Pietari, Sanan ja rukouksen ilta 11.4.2013

 

Opetuslapsi Pietari

Kun koetin miettiä mikä olisi sopiva aihe tähän iltaan, niin mieleen tuli opetuslapsi Pietari. Ehkäpä sitäkin kautta, että hän on mukana pääsiäisen tapahtumissa, jota pääsiäistä olemme juuri viettäneet. Otan muutaman Pietariin liittyvän Raamatunkohdan ja siitä koetetaan syvennellä mitä me voisimme oppia Pietarin elämän kautta.

 

PIETARIN KALANSAALIS

Luetaan Luuk 5:1‑11

Pietari oli kumppaneineen ollut kalas­tamassa koko yön eivätkä he olleet saaneet mitään. On otettava huomioon, että Pietari oli ammatiltaan kalastaja, siis ammatti­mies. Hän tiesi mitä oli tekemässä. Kun Jeesus sitten tuli Pie­tarin luokse ja neuvoi heittämään verkot syvään veteen, niin neuvo saattoi kuulostaa Pietarin korvissa hieman omituiselta. Hän oli koko yön yrittänyt ja nyt kalastusasioista tietämätön henkilö tuli neuvomaan häntä. Puuseppä tuli neuvomaan kalastajaa.

Pietari kuitenkin totteli. Siihen saattoi vaikuttaa se, että Jeesus oli juuri edellä paran­tanut tämän anopin. Jonkin­lainen luot­tamuksen siemen oli siis ole­massa. Pysähdytään tähän. Eikö meidän kohdallakin ole niin, että kun saamme hyviä kokemuksia Jumalasta ja Jeesuksesta, niin se motivoi meitä aina uudelleen kääntymään Jumalan puoleen. Ja kunpa me muistaisimme ne hyvät asiat, joita olemme Jumalalta saaneet! Jotkut ovat tässä minua viisaampia eli pitävät jopa sellaista päiväkirjaa kaikista niistä vastauksista, joita ovat Herralta saaneet. Ihmisen muisti on valitettavasti lyhyt ja tällainen päiväkirja auttaisi siinä. Niin teki myös Israelin kansa VT:n puolella: he kirjoittivat ylös esim. psalmeihin miten Jumala auttoi heitä erämaavaelluksen aikana.

Nyt kun Pietarilla oli kokemus anoppinsa terveeksi tekemisestä, niin tältä pohjalta Pietari nieli ammattiylpeytensä ja sa­noi Jeesukselle: "Mutta lasken vielä verkot, niin kuin sinä käsket." He saivat suuren kalansaaliin.

Miten Pietari reagoi kalansaaliin saamisen jälkeen? Hän ei mennyt Jeesuksen luo ja kiitellyt tätä hyvästä kalansaaliista, vaan sanoi: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syn­tinen mies." Jeesuksen tunnusteko sai aikaan sen, että Pietari järkyttyi ko­vasti. Pietari vakuuttui siitä, että nyt hän on teke­misissä pyhän Jumalan kanssa. Siinä hän tajusi, ettei hän voisi kestää Jumalan pyhyyden ja puhtauden valoa. Siksi hän tah­toi Jeesuksen menevän pois.

Mutta Jeesus ei mennyt pois. Hän sanoi Pietarille ja sanoo meille kaikille: älä pelkää. Jeesuksen tehtävänä ei ole kat­sella sivusta ihmisten elämää ja todeta välimatkan päästä, että kyllä ihminen on syvästi langennut. Paras pysyä pois heidän luotaan, ettei synti tartu. Jeesus ei toiminut näin, vaan hänen tehtävänään oli juuri se, että hän osallistuu syntisten ihmisten elämään. Hän tuli ja tulee kaik­keen murheeseen ja epätäydellisyyteen mukaan, auttaa ihmisiä, on vuorovaikutuksessa meidän kanssamme. Hän ei käänny pois, vaan sanoo: älä pelkää. "Varma on tämä sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut synti­siä pelastamaan." Meidän ei tarvitse pelätä Jumalaa, vaan Jee­suksen sovituskuoleman tähden saamme elää luottavaisessa yh­teydessä hänen kanssaan.

Tällä tapauksella, suurella kalansaalilla oli Pietarin tehtävään valmistava vaikutus. Sen kautta Pietari sai ensinnäkin varman vakuuden siitä, että Kristus on hänen kanssaan, olipa hän itse kuinka epätäydellinen tahansa. Ja sellaista vakuuttuneisuutta jokainen Jumalan valtakunnan työntekijä tarvitsee.

Jeesus myös lupasi Pietarille tekevänsä tästä « ihmisten kalastajan ». Emme tiedä mitä Pietari tuossa tilanteessa ymmärsi tästä lupauksesta tai tehtävästä. Joka tapauksessa tämä kertoo miten Jeesus valmisti Pietaria. Jeesus ei kylmiltään kutsunut Pietaria mukaansa, vaan jätti hänelle etukäteen tällaisen pähkinän purtavaksi. Voisi ajatella, että nuo Jeesuksen sanat jotenkin jäivät elämään Pietarin mieleen ja työstivät hänen alitajuntaansa. Niin että sitten kun tuli todellisen kutsun aika, Pietari oli jo saanut orientoitua tuleviin vaiheisiin. Tässä on myös viesti meille: ei Jumala meitäkään yhtä-äkkiä vedä kohtuuttomiin tehtäviin, vaan hän valmistaa pikku hiljaa.

Omankin elämäni varrelta voin nähdä sellaisia pieniä sysäyksiä, jotka ovat olleet vakuuttamassa että papiksi lukeminen on oikea tie omalla kohdalla. Esim. kun jaoin ehtoollista ensimmäistä kertaa, niin tuli sellainen syvä ilo ja rauha. Tämä on mahtava tehtävä, kun saa olla näin konkreettisesti olla jakamassa Jumalan armoa ihmisille, ehtoollisen viinissä ja leivässä! ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa.” (1.Piet. 1:8)

Raamatussa kerrotaan myös toinen tapaus, jossa Pietari sai suuren kalansaaliin. Siitä kertoo Johannes evankeliumissaan ja se tapahtui Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun hän ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla. Siinä kerrotaan, että Pietarin kalansaaliissa oli yhteensä 153 kalaa. Tietäisikö joku mikä vertauskuvallisuus on tässä kalojen lukumäärässä? Vastaus: Siihen aikaan tunnettiin 153 kansaa. Evankeliumi koskee kaikkia kansoja.

PIETARIN USKONTUNNUSTUS, JEESUS ANTAA USKON

Matt 16:13‑20

Jeesus tiedusteli opetuslapsiltaan kenen ihmiset sanovat hänen olevan. Vastauksina tuli: Johannes Kasta­ja, Elia, Jeremia tai joku muu profeetoista. Omasta perintees­tään tuon ajan ihmiset nostivat tällaisia henkilöitä esille.

Kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan kuka hän heidän mielestään oli, siihen Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." Tämä oli Pietarin tunnustus, joka lähti sydämestä. Jee­sus sanoi Pietarille: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isä­ni, joka on taivaissa." Usko on siis Jumalan työtä. Ei kukaan ihminen voi itsestään uskoa nostattaa, vaan se on täysin Jumalan lahja.

Kun Pietari oli näin vastannut, Jeesus sanoi perustavansa seurakuntansa tälle Pietari‑kalliolle. Eli Jeesus huomasi Pietarin tunnustaneen jotakin sellaista, jonka varaan koko kris­tillinen seurakunta rakentuu. Seurakunta rakentuu Kristus‑tun­nustuksen varaan. Seurakunnassa Jeesus tunnustetaan Messiaak­si, joka on tullut vapauttamaan kaikki ihmiset synneistään ja joka on tullut näin johdattamaan ihmisiä Jumalan yhteyteen. Tästä käsin Pietari myöhemmin hoiti julistus- ja paimentehtäväänsä.

Samassa yhteydessä Pietari saa taivasten valtakunnan avaimet. Eli näin seurakunnalle uskotaan synneistä päästämisen valta eli rippi. Saamme vakuuttaa toinen toisellemme, että Jumala antaa syntimme anteeksi. Erityisesti se on apostoleilta perityn pappisviran tehtävä. Tiedän, että tästä on eri käsityksiä, mutta henk.koht. olen sitä mieltä, että yleisen pappeuden perusteellakin synninpäästö voidaan toinen toiselle julistaa.

Mutta Pietarista huomataan se, että hänen uskonsa ei aina ollut näin selvä ja kirkas: Matt 16:21‑23. Jeesus ei tainnut koskaan käyttää näin kovaa kieltä puhuessaan omalle opetuslap­selleen, kun hän kaunistelematta sanoi Pietaria Saatanaksi. Täs­sä nähdään kuinka luovuttamattoman tärkeästä asiasta oli kysymys Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa ja ylösnousemisessa. Jeesuksen tehtävänä oli käydä loppuun saakka tämä tie, se oli Jumalan suu­nnitelma ja kaikki houkutuk­set tästä suunnitelmasta poikkea­mi­seen olivat siis Saatanasta. Siksi jopa omalle opetuslapselle oli sanottava suorat sanat, kun tämä yritti houkutella pois Ju­malan suunnitelmasta. Pietarin usko syveni sitten niin, että nimenomaan rististä ja ylösnousemuksesta käsin hän julisti Kristusta.

Meilläkin voi olla välillä pallo hukassa, ei usko ole aina kirkasta ja selvää. Elämässä voi olla sellaisia erämaakausia, jolloin Jumala tuntuu olevan kaukana. Tai meidän voi olla vaikea uskoa, että olisimme saaneet kaiken anteeksi. Kun usko on heik­ko, tai sitä ei tunnu juuri olevan, niin ajattelen, että Pieta­rin esimerkki on meitä rohkaisemassa. Pietari nimittäin pysytte­li edelleen Jeesuksen seurassa. Hän ei lähtenyt pois, vaikka Jeesus kovin sanoinkin häntä nuhteli.

Saamme pysytellä Jeesuksen kanssa, vaikka mitä elämässämme tapahtuisi. Eli vaikka olisi kuiva kausi, niin pysymme Jeesuksen kanssa. Eli pysymme us­konelämän hoitamisen välineiden äärellä: sana, rukous, ehtoolli­nen, kristittyjen yhteys. Kun näiden välineiden luokse tulemme, tulemme silloin Jeesuksen luokse. Kuivina kausina meiltä kysy­tään uskollisuutta: haluammeko kaikesta huolimatta olla uskolli­sia uskonelämämme hoitamisessa, vaikka siunauksia ei näyttäisi tulevan niin kuin joskus aikaisemmin? Sanokaamme Pietarin tavoin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6:68)

Eli etsitään Jeesusta sanasta, niin hän kyllä aikanaan kirkastaa itsensä meille. Näin tulemme hänen luokseen, joka on uskon alkaja ja uskon täyttäjä.

PIETARI HILJAISELLA VIIKOLLA

Pietari on keskeinen hahmo hiljaisen viikon tapahtumissa. Hän oli opetuslapsista se, joka oli voimakkaasi vastustanut Jeesuksen puheita, kun tämä oli valmistanut opetuslapsiaan viimeisen viikon tapahtumiin. Hän oli sanonut: näin ei saa sinulle tapahtua, Jeesus, että sinut naulittaisiin ristille. Pietari oli myös osoittanut suurta puolustustahtoa Jeesusta kohtaan: ”Vaikka kaikki muut sinusta luopuisivat, minä en koskaan luovu”.

Mutta hiljaisen viikon tapahtumissa kohtaamme Pietarin, joka kolme kertaa vakuuttaa tiedustelijoille, että hän ei tunne Jeesusta. Ja kolmannen kieltämisensä jälkeen kukko laulaa, aivan niin kuin Jeesus oli edeltä käsin ennustanut.

Näin tämäkin tapahtuma on tullut kirjatuksi Raamattuun. Tästä huomataan, etteivät opetuslapset olleet mitään supersankareita, vaan tiukan paikan tullen Pietarikin kielsi olevansa Jeesuksen opetuslapsi. Pietarilla oli Jeesuksen seuraajana ollut tähtihetkensä, esimerkiksi silloin, kun hän oli saanut suuren kalansaaliin. Mutta nyt oli pimeä ja synkkä hetki. Pietari oli erittäin pettynyt itseensä. ”Hän meni ulos ja itki katkerasti.”

Pietarin elämässä oli siis onnistumisia ja epäonnistumisia. Suuri kalansaalis oli tähtihetki ja Jeesuksen kieltäminen oli musta, pimeä hetki. Pietariin on siksi helppo samaistua, koska niitä hienoja hetkiä ja epäonnistumisia on meidän jokaisen elämässä. Tulee hetkiä, jolloin koemme onnistuneemme ja tulee hetkiä, jolloin olemme pettyneitä itseemme. Oli niin tai näin, kristillisen uskon sanoma on se, että Jumala hyväksyy luokseen myös epäonnistuneet. Näin tämä Pietarin kohtalo on tänne tullut meille lohdutukseksi. Niin armollinen Jumala on ihmisiä kohtaan, että Hän antaa kieltämisen anteeksi ja vieläpä ottaa työtoverikseen.

 

JEESUS KUTSUU PIETARIN PAIMENEKSI

Joh. 21 :15-21

Pietarin ja Jeesuksen kohtaaminen on jotenkin kaunis ja koskettava. Miksiköhän Jeesus kysyi kolme kertaa Pietarilta näitä asioita? Vastaus : koska tämä oli kolme kertaa kieltänyt Jeesuksen.

Tämän kohtaamisen voi nähdä Pietarin virkaan asettamiseksi. Pietari saa tehtäväkseen ruokkia ja kaitsea lampaita. Eli paimenen tehtävään kuuluvat niin julistus kuin johtaminenkin.

Vyöttäytyminen kuvaa matkaan lähtöä. Päällysvaatteen liepeet koottiin vyön alla ylemmäs, etteivät ne haittaisi kulkua. Se, joka pukeutumisessa turvautui toisen apuun, joutui levittämään kätensä, jotta päällysvaate nousisi sidottavaksi. Ehkä muistatte omasta rippikoulusta saman asian. Alban tyyppisiä vaatteita siis käytettiin antiikin aikana. Jos alban helmoja ei olisi vyön avulla nostettu, moni olisi kompastellut konfirmaatiokirkossaan. Se ei olisi ollut kivaa juhlallisessa tilaisuudessa.

Pietari joutui levittämään kätensä silloin, kun hänen käsiinsä sidottiin ristin poikkipuu ja pyöveli pakotti hänet kulkemaan teloituspaikalle (Sleyn selitysraamattu). Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen mukaan hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin.)

PIETARIN SAARNA HELLUNTAINA

Apt 2:22‑24, 36‑41

Jeesus sanoi kerran Pietarille : « Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani. » (Matt. 16 :18) Eli seurakunnnan rakentamisessa Pietarilla oli hyvin keskeinen rooli. Pietarin nimi kreikaksi on Petros, joka taas pohjautuu sanaan « petra », kallio. Siitä siis tulee Jeesuksen ajatus rakentaa seurakuntansa Pietari-kalliolle.

Tässä nähdään sitten Pietari jo tosi toimissa, paimenen julistustehtävässä. Pietarin saarna helluntaina on osoitus siitä, että Jeesus on lunastamassa lupaustaan tehdä Pietarista ihmisten kalastaja. Kun Pietari heitti verk­konsa, niin siihen tarttui yhtenä päivänä 3000 ihmistä.

Ei ole sattumaa, että Pietarin saarna ajoittui juuri hellun­taihin, Pyhän Hengen vuodattamisen aikaan. Pyhä Henki opettaa meille Jeesuksesta. Tarvittiin Pyhä Henki, jotta Pietari olisi voinut oikein julistaa Kristusta ja jotta ihmiset saattoivat ottaa hänet vastaan omana Vapahtajanaan. Kun Pietari aikaisemmin oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, niin Jeesus oli sanonut, että se usko oli Jumalan työtä. Se on yhtenevä helluntain sano­man kanssa: Pyhän Hengen työ tarvitaan, jotta voisimme uskoa Kristukseen.

Voimme verrata Pietaria siinä tilanteessa, kun hän halusi torjua Jee­suksen puheet ristinnaulitsemisesta ja ylösnousemises­ta tähän tilanteeseen kun hän puhui helluntaina. Paljon oli Pie­tarin sisällä tapahtunut muutosta sen jälkeen. Ensin hän halusi torjua kaiken puheen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta ja tässä hän väkevästi todistaa kuinka juuri niissä oli tapahtu­nut Jumalan suunnitelma.

Pietarin esimerkki osoittaa, että Jumalan anteeksiantamus on täydellinen. Hän ei ainoastaan jotenkuten hyväksy Pietaria luok­seen, vaan käyttää häntä Jumalan valtakunnan työssä. Se on meil­le lohdutuksen sana, että Jumala antaa anteeksi ja ottaa käyttöönsä. Hän olisi voinut lähettää enkeleitään julistamaan evan­keliumia, mutta se ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Hänen aja­tustensa mukaan sana tulee lihaksi juuri siinä, että ihmiset kertovat toisilleen kuinka paljon Jumala on Kristuksessa meitä rakastanut.

 

LOPUKSI

Suurten apostolien elämän rinnalla tuntee itsensä helposti hyvin pieneksi. Tämän tutkiskelun tarkoituksena ei ole ollut kuitenkaan masentaa ja herättää meissä alemmuuskompleksia. Niin kuin nähdään, Pietari oli lopulta ihminen siinä missä muutkin. Niin Pietari kuin mekin tarvitsemme Pyhän Hengen työn, jotta voisimme uskoa. Me kaikki tarvitsemme armoa, koska olemme epätäydellisiä. Tarvitsemme myös sitä, että saamme rauhassa orientoitua tehtäviimme ja tehtävissämme tarvitsemme Kristuksen läsnäoloa ja apua.

Pietarin elämä todistaa kahdensuuntaista uskoa. On tärkeää ja autuudellemme välttämätöntä, että uskomme Jeesukseen. Kun uskomme Jeesukseen, pääsemme taivaaseen. Mutta kyllä Jumala uskoo myös meihin: hän on antanut meille kykyjä ja lahjoja, joita saamme omissa kutsumuksissamme käyttää. Olipa se kutsumus sitten isän, äidin, isovanhemman, kummin, ystävän, rukoilijan, sielunhoitajan, palvelijan... monenlaisia kutsumuksia ja lahjoja Raamatussakin mainitaan. Jumala uskoo, että meistä on toimimaan tässä maailmassa hyvien asioiden edistymiseksi, niin ajallisissa kuin iankaikkisissakin päämäärissä. Ja erilaisiin tehtäviin hän tahtoo meitä johdattaa ja varustaa.

 

Viimeksi päivitetty 12.04.2013 06:44
 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)