Kaiken lohdutuksen Jumala 26.10.2017

Kaiken lohdutuksen Jumala
opetus Sanan ja rukouksen illassa 26.10.2017

Lohdutus VT:ssa, joitakin esimerkkejä
Ihmiset lohduttavat:

Jaakob suri poikaansa, kun veljensä valehtelivat tämän kuolleen: ”Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ´Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo´. Ja isä itki Joosefia.” 1. Moos. 37:35

Tässä Jaakob ei huolinut lohdutuksesta, ei siis ottanut vastaan sitä lohdutusta, jota ihmiset hänelle tarjosivat. Suru oli liian suuri. (Mutta olisiko sillä kuitenkin ollut hyvä vaikutus, vaikka Jaakob sanoi mitä sanoi?)

”Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa.” (Job 16:2). Näin kommentoi Job ystävilleen, jotka olivat lohduttavinaan häntä suurten menetysten jälkeen. Eli aina sanamme eivät osu kohdalleen. Meidän ymmärryksemme Jumalan teistä tai ihmisen todellisesta tilanteesta voi olla puutteellinen. Ei kannata yrittää puhua suuremmalla suulla kuin mihin pystyy. Jokainen uskonsa määrän mukaan. Monesti vain hiljaa olo ja kuuntelu voi olla sitä parasta lohdutusta.

Ruut sai Boakselta lohdutusta: ”Sinä olet ollut minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut lempeästi minulle, vaikka en edes kelpaisi sinun palvelusväkesi joukkoon.” Ruut 2:13

Mitä Boas oli edellä sanonut? ”Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin. Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.” Ruut 2:11-12.

Kukapa ei tällaisesta palautteesta rohkaistuisi?! Ruutin anopilta oli kuollut ensin mies ja myöhemmin molemmat pojat. Nämä miehensä menettäneet naiset lähtivät Israelin kansan luokse. Ja siellä sai Ruut kuulla nämä Noomin sukulaismiehen sanat. Sanat lohduttivat ja rohkaisivat. Hän sai kuulla hyvää palautetta siitä kuinka oli toiminut, kun tämä oli sitoutunut Noomin seuraan ja matkaan tämän lähdettyä kansansa pariin. Ja siinä on myös lupaus Jumalan avusta, ”hänen siipiensä suojasta tulit etsimään suojaa”. Tässä siis toteutui se, että joka siunaa Israelia, niin häntä Herra siunaa.

”Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen.” Sananl. 15:4

UT
”monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta” (Joh. 11:19). Tämä tapa lienee yleinen kaikissa kulttuureissa, että ihmisiä lohdutetaan, kun lähiomainen on kuollut. Niin tehdään myös meillä Suomessa. Ja kyllähän se hyvältä tuntuu, kun ihmiset muistavat. Jos pääsee lohduttamaan ihan face-to-face, niin se on kaikkein parasta. Ja kynnystä itselleen ei kannata tehdä liian korkeaksi: riittää osanotto ja kuunteleminen. Jos on lohduttavia sanoja, niin niitä voi tietysti myös jakaa. Jos ei pääse paikalle, niin hautajaisissa olen huomannut, että ihmiset tarkalla korvalla kuuntelevat myös luettavia adresseja. Heille on tärkeää, että ihmiset muistavat surun keskellä.

”Hänen tulonsa lisäksi meitä lohdutti myös se rohkaisu, jota hän oli saanut teidän luonanne.” (2. Kor. 7:7) Titus oli ollut korinttilaisen luona ja hän oli tuonut sieltä terveisiä Paavalille. ”Hän kertoi, kuinka te ikävöitte minua, kuinka nyt surette ja kuinka kiivaasti pidätte minun puoltani..” Paavalia lohdutti, että hänen perustamassaan seurakunnassa oli tapahtunut niitä asioita, joita hän toivoikin siellä tapahtuvan: ihmiset ikävöivät paimentaan ja pitävät hänen puoltaan. Näin myös sille sanomalle, jota Paavali julisti, tuli sijaa heidän sydämessään. Jos he olisivat napit vastakkain (jota sitäkin tapahtui), niin ihan helposti julistettu sanakaan ei silloin uppoaisi. Paavalia siis lohdutti se, että hänen vaivannäkönsä Herrassa ei ollut mennyt hukkaan, vaan se oli kantanut hedelmää.

Hyvät uutiset siis lohduttavat. Läheisten ihmisten elämä menee eteenpäin, niin yksityiselämässä kuin työelämässä. Ja sekin ilahduttaa ja lohduttaa, jos jonkun elämässä tapahtuu käännös, hän löytää tiensä Jumalan luo.

Jumala lohduttaa

Nyt ollaan puhuttu siitä miten ihmiset lohduttavat. Ja seuraavaksi tutkitaan esimerkkejä Jumalan lohdutuksesta Raamatun sivuilla.

”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin kerroin on Herran käsi sitä kurittanut.” Jes. 40:1-2.

Kun kansa joutuisi pakkosiirtolaisuuteen, niin Jumala profeettansa kautta antoi lohduttavia sanoja. Vielä koittaa parempi aika kuin se missä nyt eletään. Jumala on olosuhteiden Jumala ja kaikkivaltiaana kykenee muuttamaan tilanteen paremmaksi. Mutta kansalta itseltään odotetaan synnin katumista ja nöyrtymistä, koska juuri siitä johtuen kansaa oli kohdannut tämä ikävä kohtalo.

Jesajalla monessa kohdassa lohdutusta: ”Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.” Jes. 57:18. ”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun.” Jes. 66:13.

Tämä ajatus toistuu myös UT:ssa: ” Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.” 1. Kor. 14:3

Profetoiva puhuu Jumalan sanoja ihmisille. Nämä sanat perustuvat siihen, että on olemassa Jumala, joka haluaa lohduttaa omiaan. Jumalan lohduttavat sanat Henki tekee eläväksi. ”Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun.” Israelin kansan sydämissä Jerusalemilla oli erityinen paikkansa. Se on heille pyhä kaupunki: Daavid valloitti sen heille ja myöhemmin sinne rakennettiin temppeli, se on Israelin pääkaupunki ja Jumalan kohtaamisen erityinen paikka.

Jerusalemilla on siis Jumalan kansan sydämissä erityinen merkitys. ”Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun”: Jos Jerusalemilla menee hyvin, niin meilläkin on levollinen, autuas olotila. Nyt voidaan miettiä mikä meidän elämässä on tärkeää. Itselle tulee mieleen lapset. Heidän onnensa on minunkin onneni. Niinpä mielessä rukoukset kiinnittyvätkin heihin: kunpa heillä olisi kaikessa hyvin. (mitä muita sydämelle tärkeitä asioita meillä on?)

Pari esimerkkiä Uudesta testamentista, Jumalan lohdutuksesta

”Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta”, Luuk 2:25. Simeon odotti Jeesusta, Jeesus on lohdutus.

”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan.” Fil. 2:1

”Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon.” 2. Tess. 2:16.

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.” 2. Kor. 1:3-4.

Mitä se lohdutus oikein on?


- Lohduttajalla on myötätuntoinen mieli lohdutettavaa kohtaan. Se on osallistumista toisen ihmisen elämän kohtaloon. Se on sanojen puhumista, jotka rohkaisevat, antavat toivoa. Vaikka nyt on näin, niin huomenna voi jo olla paremmin. Lohdutuksen sisältö: voi olla halaus, kädestä pitäminen, fyysinen kosketus lohduttaa. Lohdutus voi olla sanoja, mutta se voi olla myös hiljaisuudella ja kuuntelulla osallistumista toisen ihmisten elämän tilanteeseen.

  • Kristillisen lohdutuksen lähde on se mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden”, Room. 4:25.

Suuri lohdutus on siinä, että Jeesus yhdessä kärsii meidän kanssamme, Hepr. 4:15
”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.”
Tässä käytettyyn sanaan liittyy ajatukset: ”kärsiä jonkun kanssa, kärsiä kuten toinen, kokea samat kärsimykset”

”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.” Room. 8:17

Tarkoitetaanko tällä kärsimyksiä, johon joudumme evankeliumin tähden vai yleensä kaikkia kärsimyksiä? Edellä on puhuttu Hengen oikeudesta. Kyllä näkisin, että näillä kärsimyksillä tarkoitetaan niitä mihin Jumalan lapsi tässä maailmassa joutuu: taistelu syntiä vastaan, pilkka evankeliumin tähden, mutta myös muut kärsimykset, mitä elämä tuo mukanaan. Niillä voi olla hyvä vaikutus: Paavalikin rukoili vapautusta pistimestä lihassaan, mutta sai vastauksen: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9)

Kun Kristus on mukana meidän kärsimyksissämme, niin tulevaisuudessa on odotettavissa sama kirkkaus kuin mihin Kristuskin pääsi.

Yhteenveto

  • Jumalan lohdutus on äärimmäisen vapauttavaa, turvaa, luottamusta ja toivoa tuovaa: ”Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.” 1. Piet. 5:10

  • Se perustuu Kristuksen sovitustyöhön: muuri ihmisen ja Jumalan väliltä on pyyhkäisty pois: ”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” Hepr. 4:16

  • ”julistamaan Herran riemuvuotta.. antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.” Jes. 61:2,3

  • Se perustuu siihen mitä Jumala itse on: hän rohkaisee omalla olemuksellaan meidän olemustamme. ”Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.” Ef. 3:15

  • ”Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.” Matt. 5:4

  • Jumala tekee tätä hyvää työtään seurakunnan kautta: Meitä kutsutaan tuomaan lohtua Jumalan työtovereina.

Viimeksi päivitetty 16.01.2018 08:48
 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)