Armo, Sanan ja rukouksen ilta 17.9.2020

 

Armo 

Autovahinkotarkastaja tuli hengelliseen herätykseen ja luki papiksi. Pitäessään ensimmäistä puhettaan seurakunnalle hän katseli seurakuntalaisia ja totesi: ”te kaikki olette lunastuskunnossa”. J

Armo VT:ssa, vastaava verbi tarkoittaa: ”kumartua jonkun puoleen ystävällisenä ja armahtaen”.
UT: karis
Jumalan armahtava mielenlaatu, Jumalan mielisuosio armotekojen kautta > karisma armolahja

ARMO= ansioton rakkaus meidän osaksemme

Ansioton

Mitä Jumala on tehnyt ja mitä se merkitsee meidän kannalta.
”Hän (Kristus) on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.” Hepr. 9:12
”Jumala näki hyväksi.. hänen välityksellään tehdä sovinnon.” Kol. 1:20
”Yhden ainoan vanhurskas teko riittää antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.” Room. 5:18

Uudessa testamentissa kulkee kaikessa punaisena lankana se, että Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus yksin riittää pelastuksen perustaksi. Siksi tässä eri UT:n kirjoista on näitä lainauksia. Jaakobin kirjeessä puhutaan myös teoista. Mutta intentio on siellä se, että uskoa seuraa hyvät teot. Usko ja rakkaus kuuluvat yhteen: ”Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen viereen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti.” Jaak. 1:25. Eli evankeliumista eläminen tuottaa mukanaan hyviä tekoja.

Ansiottomuus tarkoittaa siis sitä, että meidän ei tarvitse eikä pidä lisätä mitään Kristuksen täytettyyn työhön: ”Jos taas jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” Room. 4:5
Tämä on sitä vapautta, vapauteen Kristus vapautti meidät! Paavali halusi pitää evankeliumin puhtaana, Jumalan sanoman meille kirkkaana: Kristuksen työhön ei saa lisätä mitään. Joka lähtee tekojen tielle, on saman tien velvollinen täyttämään koko lain eli elämään kaikessa pyhästi ja puhtaasti. Mutta se, joka uskoo Kristukseen, saa pelastuksen lahjana, ilman omia ansioita. Ja tätähän Lutherkin puolusti ja alleviivasi.
Emme saa ottaa kunniaa pelastuksesta itsellemme, vaan se on Jumalan teko. Saamme levätä valmiissa teoissa!

Rakkaus

Rakkauden olemus on se, että se tahtoo toiselle hyvää, ajallista hyvää ja iankaikkista hyvää.
”Jumala on rakkaus.” 1.Joh.4:8
Jumalan kolminaisuuden persoonien välinen vuorovaikutus on rakkauden vuorovaikutusta: ”Olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” Joh. 17:24 Ja Poika myös rakastaa Isää. Hän osoitti tämän maailmalle tekemällä kaikessa Isän tahdon, jopa menemällä vapaaehtoisesti kuolemaan. Poika rakastaa meitä: ”elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” Gal. 2:20. Ja Pyhä Henki rakastaa: ”Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taisteluissani.” Room. 15:30. Siis rakkaus Jumalan persoonien välillä ja tähän rakkauteen meidätkin kutsutaan mukaan kasteen ja uskon kautta.

Koska Jumala on rakkaus, niin hänen teoissaan ei voi koskaan olla mitään muuta motiivia kuin rakkaus. Sillä hän ei voisi tehdä omaa olemustaan vastaan. Meiltä ihmisiltä kyllä rakkaudettomuus onnistuu, mutta Jumalalta ei. Siispä rakkaus on kaiken olemassa olevan alkusyy. Se, että Jumala loi maailman, se tapahtui rakkaudesta. Ihmisen luominen tapahtui rakkaudesta. Eli siihen, että olet olemassa, on syynä se, että Jumala rakastaa sinua. Kenenkään olemassaolo ei ole ”vahinko”, vaikka inhimillisesti voisi siltä näyttää. Jumala antaa kaikille olevaisille elämän ja siksi jokaisella tähän maailmaan syntyneellä on osanaan Jumalan rakkaus ja sitä myötä myös elämän tarkoitus.
Sille, että Jumala piti huoltaan omaisuuskansastaan, oli motiivina rakkaus: ”Hän rakasti jo teidän esi-isiänne, ja siksi hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä ja vei itse heidät suurella voimallaan pois Egyptistä.” 5.Moos. 4:37

Siihen, että Jumala lähetti Poikansa, oli syynä rakkaus: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3:16. Rakkauteen perustuu seurakunnan kutsuminen: ”Katsokaa kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme.” 1.Joh. 3:1. Ja rakkauteen kehotetaan elämässä: ”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan..” 1.Tess. 3:12

Meidän

Jumalan suosio, se että hän Kristuksen sovitustyön tähden hyväksyy meidät yhteyteensä, perustuu siis rakkauteen. Ja tämä Jumalan rakkaus kuuluu kaikille meille, jotka ihmiskuntaan kuulumme. Ja vieläpä tasapuolisesti kaikille.

Jumala armo ei siis valikoi. Hänen huolenpidostaankin sanotaan, että se kuuluu kaikille, myös niille jotka eivät luojasta mitään tiedä, tai eivät häneen usko: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” Matt. 5:45

(Tästä opetus minulle: erehdyin joskus sanomaan: Jumala pitää erityisesti huolta evankelistoista, mutta tavallisten tallaajien osalta tilanne on eri. Eräällä automatkalla sain kokea erityistä Jumalan huolenpitoa. Kolme onnettomuusmahdollisuutta, ja kaikista niistä selvisin, jopa mielenrauhani säilyttäen.)

Ja sama koskee Jumalan armoa Kristuksessa. Jumala on valinnut kaikki pelastumaan Kristuksen kautta: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut..” Joh. 3:16 ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1.Tim. 2:4
Ja siihen perustuu kaste- ja lähetyskäsky: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..” Matt 28:18

Niin kauan kuin ihmiskunta on tämän maan päällä taapertanut, Jumala on osoittanut meille hyvyyttään monin tavoin. Hänen rakkautensa piiriin kuuluu koko ihmiskunta, kaikkien aikojen kaikki ihmiset. Armo on siis täydesti voimassa. Se ei ole puolinaisesti. Jumala ei anna armoaan mitalla, vaan ylitsevuotavaisesti. Pyhää Henkeä ei anneta osittain, vaan kokonaisena: ”teidän Isänne antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Luuk. 11:13
”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.” Joh. 1:16

Miten tämä tietoisuus, että Jumala rakastaa, saisi entistä perusteellisemmin ja kokonaisvaltaisemmin piirtyä sydämiimme?! Kaikenlaisia epäilyksiä tämän suhteen Jumalan vastustaja koettaa ujuttaa ajatuksiimme. Mutta ne saamme torjua Jumalan sanalla. Ajatuksiimme voi leijua kaikenlaista tyhmää, mutta kiinnitetään katse Jumalan sanaan. Se karkottaa pahat ja lannistavat ajatukset: ”Me voimme luottaa entistä lujemmin profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.” 2.Piet. 1:19

Osaksemme

Mitä kautta armo tulee osaksemme? Ja tässä me voimme edelleen luottaa Jumalan sanaan. Jumala on antanut tiettyjä merkkejä, armonvälineitä, joiden kautta, niin kuin nimikin sanoo, armo meille välitetään.

Kaste: ”.. Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton”. 1.Piet. 3:21

Kaste on kuin tuhlaajapojan koti. Isä odottaa syli avoinna jokaista, joka tahtoo tehdä parannuksen ja palata Isän luokse. Kaste on meidän elämässämme merkkinä ja vakuutena, että Jumala armosuosio kuuluu meille. Sitä armon vakuutusta ei tarvitse etsiä joistakin itsestämme olevista merkeistä, vaan Jumala itse on antanut merkin: ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elämään uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” Room. 6:3-4

Kasteessa annetaan armo, siinä lahjoitetaan syntien anteeksisaaminen: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” Apt. 2:38

Kaste voi siis olla elävää todellisuutta, vaikka se olisi tehty pienenä lapsena. Kun luetaan Raamatusta näitä kasteesta kertovia ja ajatellaan, että kasteessa nämä on tapahtuneet minullekin, niin silloin saamme kasteesta iloisen ja vanhan turvan ja vakuutuksen sille, että saamme olla Jumalan omia.

Ehtoollinen

Ehtoollisesta UT:n opetus on hyvin selkeä: ”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?” 1.Kor.10:16

On hienoa, että Jumala on antanut meille tällaisen yhteyden aterian: se on yhteys Kristukseen ja samalla yhteys toisiin kristittyihin: ”Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis.. sillä me tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” 1:Kor. 10:17

Ja kun se on yhteys Kristukseen, niin silloin tuon leivän ja viinin myötä pääsemme osalliseksi kaikesta siitä mitä Kristus meille tarjoaa: ”Tämä on minun vereni, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Matt. 26:28. Eli ehtoollisen kautta me tulemme osalliseksi syntien anteeksisaamisesta ja meille vakuutetaan sen kautta, että olemme Jumalan omia.

Ehtoollisen merkitys tuntuu syventyvän matkan varrella. Keväällä oli pidempi jakso koronan vuoksi, ettei ehtoolliselle päässyt. Silloin kaipasi jo sitä kovasti. Se on jotenkin sellainen perustila, siihen kun polvistuu, niin tietää, että Kristus on siinä ja taivas on auki. Se ikään kuin palauttaa siihen perustilaan, että Jumalan armo on totta ja hänen huolenpitonsa ja apunsa laskeutuu minun elämääni, saan vastaanottaa taivaallisia siunauksia.

Jumalan sana

Raamatusta voisi puhua paljon. Erityisesti evankeliumin julistaminen on sellainen, mikä synnyttää uskoa:

 

”julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksensä”, 1.Piet. 1:12

”jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään”, 2.Tim. 3:16

”yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, mikä ovat Jumalalta saaneet”, 2.Tim. 1:21

Armo tulee siis luoksemme sen kautta, kun tutkimme ja kuulemme Jumalan sanaa. Kun uskomme evankeliumin, niin silloin jo olemme vanhurskaita, Jumalalle kelpaavia, hänen hyväksymiä, hänen omiaan.

Viimeksi päivitetty 23.09.2020 07:40
 
Finnish (Suomi)Svenska (Sverige)